Lähiruokaa Siuruan kylältä
Christa ja Alex Van der Vegt sekä heidän tyttärensä Elisa muuttivat Hollannista Suomeen pitkäaikaisen haaveen kantamana. Pääsy maaseudulle ja elämä eläinten parissa toteutui 4½ vuotta sitten. Nyt Siuruan kylällä 40km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen tuotetaan lähiruokaa, kaneja ja munia.
Tilalla on kolme lammasta, muutama viiriäinen, lihakaneja sekä kanoja. Lampaat toimivat maisemanhoitajina ja lemmikkeinä.
Saapuessaan Siuruan perukoille, pariskunta paiski töitä raivaamalla tilaa ja toteuttamalla kaninlihantuotannolle tarvittavat olosuhteet ja resurssit, ja myös oppimalla kaiken kantapäätä myöten. Kun tilalla alkoi olla yli 300 kania, homma alkoi olla kokopäivätyötä kahdelle ihmiselle, kaikki kun tehtiin yhdessä astutuksesta myyntiin ja markkinointiin. Työn määrä ei kuitenkaan vastannut tuottoa, sillä käteen ei jäänyt edes yhden ihmisen palkkaa. Tällä hetkellä tuotanto pidetään pienenä ja toimitetaan lihaa vain yksittäisille asiakkaille.
Christa ja Alex pitävät eläinten hyvinvointia ensiarvoisen tärkeänä.
”Keski-Euroopassa kaninlihantuotanto on tehotuotantoa, jossa eläimet elävät pienissä häkeissä ilman alusia tms. Kaupoista saa tällöin tehotuotettua kaninlihaa hintaan 5e/kg. Me emme missään tapauksessa halunneet ryhtyä sellaiseen tuotantoon. Kun kaninlihaa tuotetaan eettisesti, panostamalla siihen, että tuotannossa voidaan toteuttaa eläimen hyvinvointi eli lajiominaiset piirteet oikeanlaista ruokintaa myöten, on lihan hinta silloin 25e/kg. ”, kertoo Christa.
Oletettavasti myös lihan laatu on erilainen, kun eläin voinut elää ihan oikeata elämää, eikä ahdettuna ritilähäkkiin. (kuka sellaista haluaisi edes syödä…)
”On aivan äärimmäisen tärkeää tuntea eläimen perustarpeet ennen kuin sen ottaa. Olen törmännyt usein siihen kanien kanssa, että ihmiset eivät tajua, kuinka haastava eläin se todellisuudessa on. Tyttöjä ja poikia ei noin vain voi yhdistää. Jokaisella on oltava oma reviiri, jota ne puolustavat henkeen ja vereen. Sen lisäksi kaniyhdyskunnassa on yhteinen jaettu tila, jossa ollaan sovussa porukalla. Kani sietää kylmää, mutta se on herkkä lämpöhalvaukselle. Ylipäänsä on tärkeää ymmärtää tuntea eläimen elekieli. Itselleni on henkilökohtaisesti hyvin kiehtovaa seurata eläinten käyttäytymistä, kertoo Christa.
Kaneista kanoihin
Kanat ovat tällä hetkellä tilan pääasiallinen tuotantosuunta, jota aiotaan myös hieman kasvattaa. Suurin osa kanoista tulee isoista tehokanaloista, ovat ns. poistoja. Tullessaan kanat ovat 1½ vuoden ikäisiä. Ne saavat elää tilalla niin kauan kuin mahdollista ja tuottavat n. yhden munan päivässä.
Munantuotannossakin pariskunta painottaa eettistä tuotantoa. Kanat elävät onnellisina ja se on se juttu, onnellisuus. Ulos kanat pääsevät toukokuussa ja voivat ulkoilla joulukuuhun asti.
Kanalan etuosassa on ensin harrasteparvi, jossa on sekalaista seurakuntaa. Joukossa on esim. muilta tulleita kesäkanoja, jotka on tuotu tänne talven tullen. Harrasteparven munat menevät omaan käyttöön.
Työläistytöt ovat omassa porukassa. Joukossa on valkoisia häkkikanoja, jotka Christan mukaan ovat todellisia reppanoita. Ne kun eivät tullessaan osaa oikein mitään. Ne eivät osaa mennä orrelle, eivät ymmärrä tarjottujen herkkujen päälle, eivätkä osaa syödä tai juoda kupista. Lisäksi niiden jalat ovat usein tosi huonossa jamassa ja kynsiä on pitänyt oikein urakalla leikata, ja hoitaa varpaiden haavoja. Häkkikanaloissa ei ole pehkua ja varpaat katkeilevat pohjassa olevien häkinreikien vuoksi.
Ne eivät myöskään tajua pitää itseään siisteinä. Höyhenpuku on usein likainen ja myös ohut. Häkeissä kanojen höyhenpuvulla ei ole merkitystä. Kuitenkin, jos höyheniä on vähän, ne helpommin kestävät häkeissä usein olevaa ongelmaa eli liikaa lämpöä.
Kukolla on merkitystä
”Tuolla se on semmoinen kukko, joka kertoo kanoille, että täälläpä on kuulkaa semmoinen pesä, johon kannattaa tulla munimaan”, Christa osoittaa.
Kukko ynisee ja osoittelee pesää. Yleensä kukoilla ei enää ole kyseisiä piirteitä ja ominaisuuksia, mutta Tyrnäväläinen maatiaiskanta on sellainen, jolla kyseiset perimmäiset vaistot ovat vielä olemassa. Maatiaiskukot pitävät muutenkin hyvää huolta kanoistaan. Ne vahtivat niitä ja ajavat ne iltaisin takaisin kanalaan.
Kanat saavat elää niin kauan kuin elävät. Vaikka eivät enää munisikaan, niillä on tärkeä tehtävä opastaa uusia tulokkaita käytöstavoille, että kuinka sitä kanalassa ja ulkona oikein eletään ja ollaan. Jos toimittaisi kuten tehokanalassa, että kanat hävitettäisi 1½ vuoden ikäisinä ja otettaisi uusi parvi, olisi aina opettelemista käytöstavoissa.
Täällä hetkellä tilalla on 124 kanaa. Munia saadaan talvella 60-70 kpl päivässä. Ostajia munille kyllä löytyy ja enemmänkin niitä menisi. Munantuotannolle on hyvä yksityisten asiakkaiden piiri, jossa munia myydään otsikolla Munataksi. Munat kuljetetaan ihmisille kotiin kennoissa.
Hyvä laatu on hyvää asiakaspalvelua
Alle 30 000kg vuodessa saa myydä kotikanalan munia ilman, että vaadittaisi munapakkaamoa. Munakennojen on oltava aina uusia, munien leimaamattomia ja pesemättömiä. Salmonellatesti on tehtävä kaksi kertaa vuodessa ja joka toinen vuosi testin tulee tekemään eläinlääkäri. Testi otetaan hipsuttelemalla tossut jalassa kanalassa ja ottamalla tossuista kakkanäyte. Testin hinta on itse suorittamalla n. 60 -70e ja eläinlääkärin tekemänä se maksaa pari sataa euroa. Van Der Vegtin tilalla testi otetaan ennen kesälaitumia ja toisen kerran ennen talvikautta.
Tilan munat ovat myös läpivalaistuja, vaikka laki ei siihen velvoita. Christa pitää sitä hyvänä asiakaspalveluna, sillä jos munan kuoreen tulee särö, sitä ei paljain silmin näe, mutta läpivalaisussa sen havaitsee. Lisäksi myytäessä pitää huolehtia tuoteseloste eli mainita, että ne ovat pesemättömiä ja lajittelemattomia, kerrotaan myös tuottajan yhteistiedot, muninta- ja pakkauspäivä, säilyvyysaika ja missä ne kannattaa säilyttää.
Yleinen kauppahinta näille onnellisten kanojen munille on 10e per 30 munan kenno. Puolet tuotosta menee kustannuksiin, kun otetaan huomioon esim. talvella pidettävät lämpölamput.
”En edes muista miltä kaupasta ostettu muna maistuu. Ero on ihan selkeä. Kanahan laittaa munaan sitä, mitä sillä on sinne laittaa. Ravintoarvot ovat paremmat vapaan kanan munissa, kuin monoruokinnassa olevien kanojen munissa. Ulkoileva kana syö ötököitä ja kasveja, villivadelmia ym. Lisäksi ne saavat keskuskeittiöltä ruoanjätteitä.”
”Minusta on ihanaa, kun voin viedä munat asiakkaille kotiin ja samalla jakaa tietoa kanoista. Joskus vietän myös tovin aikaa ihan rupattelemassa”, Christa kertoo.
Tilan kanat ovat varsinaisia halikanoja, sillä välillä kanat ihan kaipaavat haleja, Christa sanoo.
Van Der Vegtit ovat lähiruoantuottajia ja sen puolesta puhujia.
”Oli aina se haave päästä maalle ja että elanto voisi tulla eläinten kanssa touhuamisesta. Onhan se yritettävä, vaikka ollaan kaksi kaupunkilaistolloa. On se myös kannattanut, vaikka kovasti saa tehdä töitä. Tällä hetkellä tilanne on sikäli onnellinen, että tästä saa myös jotain leivän tynkää. Täällä maaseudulla on tullut selväksi se, että tuloa saadaan monesta pienestä purosta”, kertoo Christa.
Alex on samaa mieltä: ”Elämä todellakin on erilaista. On eläimiä, puhdas ilma. Life is good!”
